Herraklubista ammattiyhdistykseksi

Yhdistykselle saatiin vihdoin oma historiikki vasta elokuussa 2001.

Marita Lehtojoki:
Satakunnan Journalistiyhdistyksen (alkuaan Satakunnan Sanomalehtimiesyhdistys, SSY) historian ensimmäinen historiikki julkistettiin virallisesti 16.8.2001. Kuten sanotaan, ettei suutarin lapsella ole kenkiä, ei myöskään kirjoittamisen ammattilaisilla ollut siihen mennessä omaa historiateosta kirjoitettuna.
Syy ei ole siinä, etteikö 80 vuoteen olisi mahtunut muistelemisen aihetta. Historiikkia ei yksinkertaisesti saatu sitä ennen aikaiseksi.
Puutteen poisti lopulta tietokirjailija, filosofian maisteri Risto Ennekari, joka kokosi satakuntalaisen sanomalehtiväen 80-vuotiset vaiheet yksien kansien sisään. Pohjatyön teokseen teki toimittaja Maija-Liisa Kulmala.
Historiikki selvittää, miten 13-jäsenisenä herraklubina aloittaneesta sanomalehtimiesyhdistyksestä alkoi 1960-luvun loppupuolella tulla todellinen ammattiyhdistys.
Nykyinen jäsenmäärä on vähän yli 200 henkeä.

Neekerinaamiaisia
ja vappulehtiä
Satakunnan lehtimiehet järjestäytyivät, ennen kuin valtakunnallista kattojärjestöä oli perustettu. Satakunnan Sanomalehtimiesyhdistys perustettiin 19. helmikuuta 1921.
Heti alkuunsa alettiin koota sanomalehtiväen työn eri puolista kertovaa Neekereitten kirjaa, joka ilmestyi yhdistyksen perustamiskeväänä. Nimi ei nykyaikana varmasti läpäisisi sensuuria, mutta tuolloin, ja vielä vuosia myöhemminkin, toimittajista puhuttiin myös lehtineekereinä.

Yhdistys järjesti aiheeseen liittyen myös neekerinaamiaisia, joilla toiminta pääasiallisesti rahoitettiin vuoteen 1937 saakka.
Julkaisutoiminta elpyi vuosien hiljaiselon jälkeen jälleen 1953, jolloin ilmestyi ensimmäinen Vappuankka. Vappulehtiä julkaistiin säännöllisesti, ja niiden tuotolla saatiin yhdistykselle apurahoja jaettavaksi.
Vappulehtiperinnettä jatkoivat Luikari ja Vappumälli -nimiset julkaisut.

Ensimmäistä historiikkia puuhattiin jo vuonna 1957, mutta hanke kuivui kokoon, koska yhdistyksen alkuvuosien papereita oli teillä tietymättömillä.
Historiikki todistaa, että satakuntalaisella lehtiväellä on ollut varsin kunniakkaita jäseniä Kaarlo Kramsusta Eetu Saliniin ja Maiju Lassilaan. Puheenjohtajia Satakunnan Sanomalehtimiesyhdistyksellä — Satakunnan Journalisteilla oli vuoteen 2001 mennessä ollut kaikkiaan 16.
Ensimmäinen puheenjohtaja oli Maaseudun Sanomien toimittaja W.F. Ilmoni.
Puheenjohtajavalinnoissaan SSY oli edelläkävijänä koko liitossa, sillä se 1992 valitsi puheenjohtajakseen Asta Matikaisen vuonna 1982. Naispuheenjohtajan valinta oli tuolloin vielä poikkeuksellista.

Lakko ja lama
Satakunnan Sanomalehtimiesyhdistyksen historiaan mahtuu myös kaksi lakkoa. Sanomalehtimiesten ensimmäinen lakko vuonna 1972 kesti 10 päivää ja 10 tuntia. Lakon tärkeimpänä merkityksenä pidettiin sitä, että lehtimiehet oivalsivat toimivansa myös ammattijärjestönä. Lakon käytännön saavutuksena oli kolmivuotinen sopimus.
Historian toinen lakko alkoi 13. marraskuuta 1980 ja kesti 20 päivää. Lakko oli Satakunnassa täydellinen, sillä sen aikana ei ilmestynyt yhtään lakon alaista painotuotetta.
60-vuotisjuhlavuotenaan seuraavana vuonna yhdistys joutui vielä setvimään lakon jälkiä. Jäsenistölle oli maksettu liikaa lakkoavustuksia, ja ne jouduttiin palauttamaan liitolle. Rahoja ei kuitenkaan peritty takaisin jäsenistöltä, vaan ne maksettiin yhdistyksen kassasta.
Tämän vuoksi talous joutui tiukalle, eikä 60 toimintavuotta vietetty kovin näyttävästi.

Satakuntalainenkin sanomalehtiväki kärsi lamavuosista. Työttömyys iski Satakuntaan 1990-luvun alkupuolella, jolloin jäsenistä 15 oli kokonaan työttöminä. Osa oli lomautettuna ja lyhennetyllä työviikolla, ja vuoden 1930 lopulla tietoon tuli uusia, suuria lomautuksia.

Hunajaa ja suolaa
Kun toimittajien ammattikuntaan oli vuosikymmenien aikana tullut yhä enemmän naisia, sanomalehtimies-nimike alkoi tuntua epätasa-arvoiselta. Suomen Sanomalehtimiesten Liitto muutti nimensä Journalistiliitoksi 1992 ja Satakunnan Sanomalehtimiesyhdistys nimensä Satakunnan Journalistiyhdistykseksi seuraavana vuonna.

Yhdistys palkitsee vuosittain Satakunnan alueen parhaaksi tiedottajaksi katsomansa tahon hunajapurkilla ja taas "tiedotusepäystävällisimmän" suolasalkkarilla. Perinne aloitettiin vuonna 1988.

Ammatissa ansioituneille toimittajilleen yhdistys jakaa vuosittain tunnustuspalkinnon, Sata-Tonnin.